478 mailia ja Seattle ja toiset takasi!

Kävin viime tiistaina suorittamassa paikallisen ajokortin loppuun ajokokeen muodossa ja Heidi kävi tekemässä teoria osuuden ja sai väliaikasenkortin. Kaikki tämä ennen aamun espanjan tuntia =)

Lähettiin tiistaina puoliltapäivin ajamaan kohti Seattlea tarkotuksena oleilla siellä kiitospäivän yli ja tulla takasin lauantaina. Matkaan lähettiin klo 12.00 jälkeen. Otettiin eka kyytiin Aleksi ja Nico jotka oli ylläri MYÖHÄSSÄ! No ei siinä. Sitten otettiin kyytiin Aleksin ranskan opettaja, Dorotha. Takapenkki täytty tässä vaiheessa aika hyvin. Siitä alko sitten 8 tunnin ajo kohti Seattlea.

Vähän yli tunnin jälkeen tultiin Montanan rajalle ja samalla ekalle vuortenylityspätkälle. Keli oli suht sateinen, mutta tie oli kuitenkin vielä ihan jees ajaa. Oli siellä vähän luntakin ja loskaa. Ajettiin sitten aika pitkästi alamäkeen kunnes vastaan tuli kauheesti pottupeltoa. Oli ihan tasasta ja kelikin oli tosi hyvä. Lopulta tultiin Spokanen kaupunkiin josta oli vielä 290 mailia Seattleen. Vaihettiin ajovuoroa Heidin kanssa aina parin tunnin välein joten kuskin virkeystila pysy hyvänä koko matkan. Jonkun matkaa ennen Seattlea oli vuorossa toinen vuortenylitys paikka, jossa oli aika paljon huonompi keli kun edellisellä. Vettä tuli ja lämpötila oli nollassa. No siitäkin selvittiin ihan kivasti kuitenkin. Sitten saavuttiin lopulta Seattleen. Liikennettä oli tosi paljon verrattuna vaikka Missoulaan. Semmonen Helsinki 4 ruuhkassa, kello oli kuitenki jotain 7-8 illalla. Kelloa siirrettiin Idahon ja Montanan rajalla tunti taakseppäin. Lopulta löydettiin aika helposti hostellillekkkin. Hostellina toimi American International Youth Hostel. Se oli International kaupungin osassa joka oli oikeestaan ChinaTowni ku siellä oli niin paljon aasialaisia. Ihan sikana kiinalaisia ruokapaikkoja ja kauppoja.

Seattle, läheltä pikes markettia

Siellä oli jonkun verran hämärää porukkaaki liikenteessä illasta. Heti ekan puolen tunnin aikana siinä kadulla ainaki 3 tyyppiä yritti pummata jollain tavalla rahaa. Yhellä oli aika hyvä yritys: Ekaks se pyys käynnistys kaapeleita, mutta ei kyl sille ollu oli sen näkönen että ei sillä mitään autoo oo. No sitten sille olis pitäny antaa rahaa hinaukseen. No ei ollu. Lopuks se yritty vielä myydä jotain kaulakorua rasiassa. Bongattiin se tyyppi sit vielä pari kertaa 5 päivän sisään sieltä. No asetuttiin taloks hostelliin ja lähettiin pyörimään kulmille tarkotuksena saada jotain syötävää ja sitten nukkumaan. Käytiin syömässä kiinalaiseisessa jossa sitten tilattiin kaikki omat annokset jotka osottautu suhteellisen runsaiksi, jopa mulle. Pöydässä oli vielä semmonen pyörivä keskusta ni saatiin sitten sitä pyörittämällä maistaa mitä muut söi. Kuvut täynnä mentiin sitten nukkumaan ruuan jälkeen.

Me mentiin jo tiistaina Seattleen toisin kuin muut 20 muuta vaihtaria jotka jostain syystä halus lähtee ajamaan keskiviikko aamuna klo 5.00 kohti Seattlea. Me mentiin jo tiistaina, koska siten meillä on yks kokonainen päivä lisää. Jälkeenpäin ajatellen hyvin ajateltu kun se ajoreissu oli tosi raskas. Eikä ne muut päässy lähtemään ku vasta 6 jälkeen aamulla. Aina ei voi ymmärtää.

Kohti Space Needleä!

Keskiviikkona sitten lähettiin aamupäivästä kiertelemään kaupungille. Alotettiin satamasta ja jatkettiin siitä keskustaa sekä Space Needleä kohti. Seattle oli kyl ihan kivä kaupunki ja ehdottomasti vierailun arvonen mesta. Piipahdettiin Pikes marketilla, joka on tosi kuuluisa kalatiskeistä ja kalojen heittelystä. Oli tosi hauska kattoa kun joku tilas jotain kalaa ni sitten ne kalamyyjät huuteli ja yks heitti kalan sieltä katutasosta kalatiskin taakke jossa sitten toinen otti siitä kopin ja pisti fileiks tai ihan miten sen sitten haluskaan. Matkalle osu myös maailman ensimmäinen Starbucks ja joku juustomesta joka tekee omaa juustoa. Oli muuten tosi hyvää. Ihmisiä oli aika paljon liikenteessä ja vilinä oli melkonen. Lopulta päästiin Space Needlelle joka on

rakennettu joskus kun Seattlessa oli maailman näyttely. Loppujen lopuks se ei edes oo

kaupungin korkein rakennus enää. Jos halus ylös ni oli kaks vaihtoehtoa: joko mennä syömään sika kalliiseen ravintolaan tai sitten maksaa 16$ pääsymaksusta huipulle. Valitiin pääsymaksu. Ylös mentiin aika hurjaa vauhtia menevällä hissillä jossa sitten joku ukko selitti nippelifaktaa tornista ja jostain muusta. Ylhäältä oli kyllä aikasen hyvät näkymät kaupungille ja sieltä näky myös vuoria Seattlen ulkopuolella. Töllisteltiin siellä aikamme ja lähettiin poies. Jos olis näin jälkeen viisas ni olis ehkä kannattanu käydä mielummin kaupungin korkeimmassa pilvenpiirtäjässä jonne olis maksanu 3$ sisään. No tulipahan käytyä. Takasin keskustaan mentiin sitten monoraililla. Sekin oli aika selkee turistien kärräysvekotin. Matka ei ollu kummone, mutta keskustaan sillä kuitenki pääs.

Ja huipulla tuulee

Keskustaa

Keskustassa kierreltiin aikamme kunnes sorruttiin ekan kerran shoppailemaan. Ross:ilta sai kaikkia merkkivaatteita alehintaan ku se oli olevinaan joku outletin tynkä. No sieltä tarttu jotain mukaan. Sen jälkeen rupes nälkä vaivaamaan kun oli kulunu jo useempi tunti valtavasta määrästä maistiaisia markkinoilla. Aleksilla oli Lonely Planetin kirja josta otettiin yks ruokapaikka: McCormicks jonne päätettiin mennä. Samalla tuli käveltyä Seattlen kaupungin kirjaston ohi joka on kanssa aika vaikuttava näky. McCormicissa venailtiin sitten jonkun aikaa että häppärit alko ni saatiin ruokaa pilkkahintaan. Juustohamppari ja ranskalaiset 2,95$. No oikei oli siinä jippokin: juotavaa piti ostaa vähintään 4$. No sehän hoitu ku tilattiin oluttaja ja Heidillekkin saatiin siideriä. Tunnelma paikassa oli tosi mukava ja vaikka se oli suht kalliin olosella alueella, ni ei se hintataso mieltäjärkyttäny. No kello rupes olemaan jo 5 ja oli aika lähteä hostellia kohti. Hostellilla sitten yhytettiin loppuporukka joka oli saapunu 2-4 aikaan Seattleen. Suhteellisen väsyneen olosta porukkaa oli. Osa niistä oli päikkäreillä ja osa hajaantunu johonki. Illalla meille oltiin järjestämässä pubi kierrosta hostellin toimesta. Oleskeltiin siinä hostellilla sen aikaa että pubi kierros pääs alkamaan ysin maissa. Hirveetä sähläystä liikkua ison ulkkariporukan kanssa. No siinä sitten selvis että pubi kierrokseen kuuluu ainakin kaks pubia joista toinen meinattiin jättää pois. TÄH! No onneks mentiin kuitenkin siihen ekaankin paikkaan.

Ekassa paikassa soitteli joku rokkibändi tosi lujaa ja meininki oli ku saluunassa, tosin mestan nimikin oli Central Saloon. Siinä hörpittiin yhet tai parit ja jatkettiin matkaa seuraavaan kohteeseen. Paikan nimeä en muista, mutta se ei kyllä johdu humalasta. No siellä oli semmonen drinkkitiski jonka takana oli semmonen hassun näkönen ukko joka osas heitellä ja kikkailla pulloilla oikein kivasti. Tässä kuppilassa vietettiin aikaa pääasiassa sillä tiskillä. Illan kuluessa sitten baarimikko ehdotti että otettais oikein porukalla paikalliset erikoiset. No tottakai se pitää kokeilla. Seuraavaa ei saa kokeilla kotona! =) Shottilasiin jotain viinaa. Siellä se maistu ainaki vähän anisviinalle. Sitten sytytetään se palamaan. Sitten käytetään peukaloa siellä, jonka jälkeen tilanteen pitäis näyttää vähintäänkin hälyyttävältä eli: sormi tulessa ja shotti tulessa. Sitten kiskastaan suu auki shotti kurkusta alas ja puhalletaan sormi sammuksiin. Vinkkinä: ei kannata aikailla sen juomisen kanssa kun se lasi lämpenee kivasti . No tästä kokeilusta selvittiin porukalla hengissä, mitä nyt vähän peukkua kuumotti. Baarissa oli jotain helkutin palomiehiä keikistelemässä ja muka vetonaulana naisille. No ei näkyny muita asiakkaita kauheemmin siinä paarissa ku me. Olis siellä ollu joka ikäryhällekki omia palomiehiä. Ikähaitari oli varmaan joku 25-45 niillä palomiehillä.

Siitä suunnattiin sitten tanssipaikkaan nimeltä Trinity. Siellä olikin sitten jo ihmisiä ja menoa ihan kivasti. Siinä sitten jorailtiin aikamme kunnes paikka rupes laittamaan kiinni ja nenä rupes näyttämään hostellia kohti. Yllättäen reissunaikana sato vettä, oltiinhan kuitenki Seattlessa. Hostellilla sitten oli suurin osa porukasta kokoontunu keittiöön nauttimaan yöpalaa ja kokkiHeidikin pisti meillä popcornia kattilassa tulemaan oikein reilun satsin josta ei kyllä varmaan syöty puoliakaan.

Torstai päivä meni sitten hengaillessa ja toipuessa edellisestä illasta. Jotkut enemmän ja jotkut vähemmän. Käytiin pyörimässä siinä vähän kaupungillakin, mutta kun oli thanksgiving elikkäs kiitospäivä niin suurinosa paikoista oli kiinni. Hostellilla oli juhla-ateria tiedossa illasta. Saatiin kaikkea perinteikästä kiitospäivän settiä kuten kalkkunaa ja perunamuussia. Oli kyllä tosi jees!

Ruokailun jälkeen jotku lähti kiertelemään autolla kaupunkia ja ajelemaan muuten vaan. No ulkona oli pimeetä ja märkää niin ei oikeen taas osunu semmonen suunnitelma ni lähettiin pienellä porukalla leffaa. Katottiin joku hömppä äksönipätkä nimeltä Ninja Assassin. Leffasta tultiin puolenyön tienoilla hostellille ja tarkotus oli katsastaa huominen ostoskeskus ja ajo-ohjeet koska perjantai oli MUSTAperjantai, joka on vuoden hulluin ostos-/alepäivä jenkeissä. No sitten selvis että se paikka aukes just nyt eli sillon keskiyöllä ja kaikki alet alkaa sillon. No eikun autoon shoppaamaan. Matkaa oli semmonen 35 mailia suuntaansa. Paikan nimi oli Premium Outlets Seattle. Perillä oli pikku järkytys että paljon siellä oli porukkaa! Yllättäen parkkis saatiin noin kilsan päästä ostoskeskuksesta. Kävely matkalla sinne piipahdettiin jollain isolla casinolla vessassa. Oli aika makee paikka ja ihmisiäkin oli paljon. Ei tullu kyllä pelattua, mutta tulipahan nähtyä.

Lopulta päästiin ostoskeskukseen ja selvis että suurin osa shoppaajista oli aasialaisia! Oltiin ku majakat merellä siellä, sen verran paljon niitä oli. No ei siinä ekaan kauppaan sisään joka oli aivan täynnä. Siitä etittiin jotain kivaa ja mentiin jonoon ja päätettiin että katsellaan tässä jonossa ollessa tavaroita mukaan siitä matkalta. Se oli Columbian liike ja jonossa vierähti vaan puoltoista tuntia. No kivasti sieltä irtos kyllä ja halvalla. Ite ostin 140$ lauskettelu housut 30$ ja Heidi se vasta saikin tavara. Kaks fleeceä ja yhen softshell talvitakin 60$ ku se myyjätäti unohti iskeä yhen tuotteen kassakoneeseen. Vinkkinä jenkeissä olijoille että jos opiskelette osavaltiossa jossa ei makseta veroja ostoksista niin muistakaa sanoa siitä kassalla jos ootte muualla shoppaamassa niin teijän ei tartte sielläkään maksaa veroja! Ihana Amerikka! No siitä matka jatku sitten lukemattomien kauppojen kautta lopulta syömään jotain. Purtavan jälkeen shopattiin lisää ja aamulla noin 7.30 päätettiin lopettaa shoppailu ja palata kohti hostellia. Ihme touhua kyllä oli ku porukka jonotti burberrylle ja Coachille ihan sika pitkissä jonoissa, ulkona. Ittellä meni rahaa joku 350-400$ ja mukaan tarttu melkonen läjä vaatteita. No eipä ainakaan tartte lähtee enää vaatteita shoppailemaan Missoulassa. Nää ainaki tarttu mukaan: 3 farkut, 4 t-paitaa, 2 vyötä, 3 hupparia, kello ja lautailuhousut. Ehkä jotain muutakin mitä just nyt en muista.

Perjantaina kun saavuttiin hostellille niin mentiin nukkumaan heti aamupalan jälkeen. Päätettiin nukkua johonkin kolmeen ja suunnata sen jälkeen satamaan syömään jotain meriruokaa ja sitten keskustaan kattomaan millasta se meno siellä on. Lopulta päästiin vähän ennen viittä satamaan syömään paikkaan nimeltä Ivars meriruoka paikkaan. Ite otin kuningasrapua semmosen vähän yli 500 grammaa, kova ukko ku oon! Muut tilas sitten simpukoita, katkarapuja ja jotain pihvi hässäkkää. Ruoka oli kyllä hyvää ja sitä oli riittävästi, mutta meijän tarjoilija oli täys urpo joten rokotettiin sitä vähän ja ei jätetty sille tippiä. Vaikka ollaanki vaan opiskelijoita ja nuoria niin kyl meitä silti palvella saa. Toisin ku McCormikissa tarjoilija sai hyvät tipit ja kiitokset kun oli niin kiva. Siitä sitten jatkettiin matkaa Starbuksin kautta keskustaan. Otettiin matkalle lämpimät kaakaot starbuksista. Keskustassa katsastettiin eri liikkeitä mm. H&M. Siellä oli tosi paljon taas porukkaa ja joulukoristeitakin oli jo laitettu mm. Kauheen kokonen joulukuusi!

Lauantaina oli sitten aika jo lähteä kotia kohti. Meijän lähteminen viivästy kun joudutiin odottamaan että se Dorotha tulis Vancouverista jossa se meni käymään ja takas tullessa bussi oli joutunu jonottamaan rajalla aika kauan. No päästiin kuitenki lähtemään ja keli oli ehkä vähän parempi vuortenylityspaikoilla kun mennessä. Ainut kommellus tapahtu kun just ennen kotia loppu autosta bensa kun ajattelin että varmaan meijänki autolla voi ajaa vähän mittari punasella =) No onneks oli kanisteri mukana ni laitettiin vähän gasoo tankkiin ja jatkettiin kotiin asti.

Kaiken kaikkiaan oli tosi kiva reissu ja autossakin meillä oli hyvä meininki. Aina ei vaan voitu ymmärtää niiden muiden vaihtareiden hikoomista siitä kun ei tehty niinku ne meinas tehä.

Sunnuntaina sai sitten nukkua vihdoin pitkään ja hyvät yöunet.