Spring Break

Elikkäs 26.3 meijän reissu alko Missoulasta. Perkele pakattiin täyteen kamaa heti aamu kuudelta ja pistettiin tomtomiin koordinaatit Salt Lake Cityyn. Reissuun lähdettiin kokoonpanolla minä, heidi, aleksi ja luke. Luke oli ainut ei-suomalainen reissussa, mutta jouduttiinpa puhumaan suurimmaks osaks enklantia. Matka Salt Lake cityyn kulki Idahon läpi ja matkaa tuli semmonen 8 tai 9 tuntia. Salt Lake cityssä majotuttiin Luken serkun luokse joka asu kahen muun tyypin kanssa kimppakämpässä. Lukaali oli melkosen hieno ja sisutuskin oli vimpan päälle. Ilmeisesti kun talon omistaja asu kans siellä ja oli vähän muita asujia vanhempi tyyppi. Kolmas tyyppi oli hiihto- tai siis lumilautapummi. Tosi letkeitä tyyppejä kaikki. Kohta pian lähettiin tekemään kierros mormoonien ja hiihtopummien kaupunkiin. Käytiin kaupungintalolla ja mormoonien keskittymässä. Jumaskuukkeli niillä on rahaa laittaa kaikkeen rakentamiseen ja hienoon systeemiin. Käytännössä mormoonit omistaa kaikki keskustan talot ja vuokraa niitä eteenpäin. Oli niillä oma Madison Square Gardenki siellä eli niitten konferenssikeskus johon mahtuu olympiastadionin verran väkeä. Käytiin sielläki. Sen katolla niillä oli sitten pieni metsä jonne kanssa päästiin käymään. Salt Lake City oli kyllä tosi kivan näkönen paikka upeella paikalla vuorten juurella. Erikoisuutena löyty Jeesuksen perustama kouluki.

No illasta tehtiin sitten sitä mitä tehtiin tosi paljon tällä reissulla eli syötiin. Luken serkku vei meijät sitten syömään johonki jossa jouduttiin oottamaan pöytää aika kauan, mutta ruoka oli hyvää ja sieltä sai ihan hyvää bisseäki. Tosin valikoimaa oli 200 erillaista olutta. Siitä matkan uuvuttamina kämpille ja koisimaan.

Seuraavaks tomtom sai ohjeet ajaa meijän Bryce canyonille. Paikka on melkeen niinku Grand Canyon. Matkalla nähtiin punastakiveä ja inkkarimaisemia. Bryce Canyonilla oli lunta se 5 jalkaa eli puolisen toista metriä. Maisemat oli komeet ja keli ok. Kuvia sitten jutun lopussa.

Siitä ajeltiin vajaat parisen tuntia Zion luonnonpuistoa kohti jossa olikin sitten ihan lämmintä. Zion oli meijän eka telttarasti eli leireiltiin siellä. Meillä kävi aika säkä sen kanssa, koska keli oli hieno ja väkeä oli paljon ja me saavuttiin leirintä alueelle aika myöhään. Saatiin aika viimesiä leirintäpaikkoja. Aika luksus telttailua ku oli kunnon vessat ja kaikki, mutta toisaalta ihan kiva. Käytiin vielä kattomassa vähän maisemia ennen iltaruokailua ja nukkumaan menoa. Meillä oli retkikeitin ja ruuanlaitto vehkeet mukana ni säästettiin vähäse.

Seuraavana päivänä otettiin suunta pois tungoksesta ja vähän syrjäsemmälle vaelluspolulle. Elohopea nous 27 asteeseen ja aurinko porotti. Käveltiin 1,1 mailia kanjonin pohjalle ja sitten vielä vajaat mailin verran siitä eteenpäin. Sitten me lähettiin Heidin kanssa takasin päin ja Luke sekä Aleksi jatko matkaa etiäppäin. Luke halus päästä käymään "subwayllä" asti. Semmonen paikka missä kanjoni on tosi kapee ja vesi on kuluttanu seinämien alaosan silleen että se vois olla metrotunneli aika makeen näkönen. Siitäki kuva lopussa.

Kaikkien palattua autolle tomtom otti suunnan kohti Las Vegasia. Majotuspaikkana Vegasissa toimi CircusCircus josta saatiin huoneet 28$ per kappale. Melko huokeeta siis. Illasta vielä buffettiin joka oli aika räkänen, mutta sen jälkeen vähän kävelemään kaupungille ja käytiin sitte juomilla ja pelailemassa Miragessa. Siitä pojat jatko syntien yöhön ja me painuttiin Heidin kanssa hotellille. Eipä se mikään ihmeellinen paikka oo. Juomat on kalliita ja kaikki muukin on kallista. Hirveesti tosin lapsiperheitä oli. En kyllä itte menis muksujen kanssa. Vinkkinä juhlijoille Vegasiin: Ostakaa omat juomat etukäteen ja lähtekää pussikalja meiningillä, koska kaupungilla sai kanniskella omia ja kaikkii baareihin sai mennä juoman kanssa.

Seuraavana päivänä painuttiin paremmalle buffetille Rio hotelliin jossa oli ihan törkeen iso buffetti ja hyvä. Vinkki: mene luonasaikaan just ennen illallisen alkamista eli säästä melkeen kympin verran. Siitä sitten massut täynnä ruokaa jatkettiin matkaa kohti Portervilleä. Joku kaupunki lähellä Sequoia kansallispuistoa. Siellä yövyttiin hämysessä Motel 6:sessa. Tosin ennen sinne pääsyä käytiin matkalla jossain keskellä ei mitään casinolla ajamassa törkeen siistillä vuoristoradalla ja vähän shoppailemassa. Itte ostin vaan sukkia ja yhen t-paidan. Muuten t-paitojen kokonaisluku taitaa olla tällä hetkellä aika lähellä 60.

Aamusta karhun aamupalalle. Paikka oli joku BlackBear diner tai jotain. Hyvää oli ja isot annokset. Siitä sitten autoilemaan kohti kansallispuistoa. Stopilla infopisteessä saatiin tietää että seuraavana päivänä tulee lunta ja paljon. No ei kai siinä enempää ärräpäitä laskemaan vaan otettiin suunta kohti perusleiriä ja varattiin paikka ja hurautettiin pirssillä isoja puita kattomaan. Matka oli toosi mutkanen ja hieno. Perillä odotti tosin just se mitä odotettiin: maailman isoin elävä asia. Giant Seqouia nimeltä General Sherman. Halkasija jotain 11 metriä, ympärysmittä 31 metriä, korkeus jotain 70 metriä ja yli sekä ikää 2200 vuotta. Käytiin jopa koskemassa. Mikä tosin kesä aikaan on TODELLA kiellettyä koska giant seqouian juuret on tosi hauraat ja pinnassa joten käveleminen ja pomppinen puun ympärillä voi tappaa sen aika nopeestikkin. No siellä aikamme pelehdittiin puiden parissa ja bongattiin muutama muukin kiva puu. Ne on aika jännä näky siellä metässä ku keskellä semmosta mettää on semmonen jumalaton mötkylä. Niitä kasvo vieläpä aika harvakseltaan verrattuna punapuihin.

Matka kävi alas vuorelta perusleiriin, jossa pistettiin tuulen ja yltyessä leiri pystyyn ja käytiin kattomassa viereinen joki. Nuotiolla sitten makkaraa ja vaahtokarkkeja ja sitten olikin taas aika kattella unia.

Seuraavana aamuna oli kiva herätä vesisateeseen. Tässä vaiheessa tosin ei vielä tiedetty että se ei tule olemaan viimenen kerta tällä reissulla. No tästä kuitenki kamat kasaan ja jätettiin välistä se puiston läpi ajo, koska siellä ylempänä tuli lunta ja paljon vieläkin joten tie oli suljettu. Pakitettiin takasin aukeammille seuduille tarkoituksena iskea Yosemiten luonnonpuistoon. No kuinkas sitten kävikään. Melkein Yosemiten porteilla otettiin infoa kännykällä ja eikös sillä tiellä jota meijän sinne piti mennä tullu lunta taas oikeen urakalla. Siitä vetästiin sitten merilounas nassuun ja tomtomiin laitettiin merimaisemat koordinaateiks ja lähettiin ajamaan kohti Santa Cruzia. Jumaskuukkeli ku oli pitkä ajopäivä tämä.

Illasta päädyttiin lopulta pelipaikoille, mutta ilman hotelli varausta. Siitä sitten lähimmän hotellin/motellin aulaan ja nettiin ja varattiin huoneet. Helppoa kun sen osaa. Pojat lähti vielä sateiseen yöelämään päästelemään höyryjä, mutta me mentiin pienen iltapalan ettiskelyn jälkeen jo kämpille ja kuivattamaan telttoja.

Aamusta aurinko morjesti meitä kivasti ja lähettiin käymään keskusrannalla jossa oli boardwalkki ja huvipuisto. Ranta ei ollu kauheen houkuttavan näkönen, mutta huvipuisto oli sitäkin kivempi. Piti käydä kokeilemassa ikäloppua vuoristorataa josta sai kyllä aika loivat kyydit. Sitten lähettiin ajamaan tummia pilviä karkuun pohjosta kohti jossa oli pienempi luonnonpuisto meren rannalla jossa pääs kattelemaan merielefantteja. Iso hylkeitä. Siellä ne kölli. Paikka oli kyllä aika hieno ja maisemat upeet. Ja taas auton kyytiin. Niin tällä reissulla tuli ajettua autoa aika paljon.

Matkakohteena tällä kertaa oli sonoma valley joka valikoitu määränpääksi viinitilojen takia. Haluttiin päästä käymään viinimaistelussa. Lopulta taas saavuttiin illanhämärissä leiriin ja pistettiin teltat pystyyn ja pikkasen vaahtokarkkeja ja nukkumaan. Aamusta taas yllärillä tuli vettä. Kiva kiva! Nieltiin kuitenkin kaikki saasta ja lähettiin kohti viinitilaa jonka nimeä en tavaa koska se oli jotain aivan muuta. Siellä viininmaistelut 10$ per nokka. Oli kyllä yllättävän hyviä viinejä ja tykkäsin jopa parista punkusta. No pakolliset pullot kainaloon ja matka jatkuu kohti eurekaa, seuraavaa määränpäätä. Oltiin saatu tehtävä meijän professorilta käydä syömässä tietyssä paikassa eurekassa, Samoa Cookhousessa. Semmonen tukkijätkien paikka jossa sai syödä niin paljon ku napa veti ja ruokana oli perinteistä kotiruokaa. Oli muuten törkeen hyvää, suosittelen! Hintakaan ei ollu paha. Tästä taas sateessa motellin pihaan ja nettiin ja varattiin siitä motellista huone minkä pihassa oltiin, toki listahintaa halvemmalla.

Seuraavat päivät menikin sitten oikeestaan ajellessa. Oli pakko lähteä kotia kohti. Välipysähdyspaikkana toimi Portland. Ajettiin kaks viimestä päivää oikeestaan putkeen ja vihdoin saavuttiin missoulaan sunnuntaina joskus 5 maissa iltapäivällä.

Tarinasta saattaa puuttua jotain ja olla jotain juttuja väärin ni tarkistakaa Heidiltä sitten. Vihdoin sain tänkin sepostuksen valmiiks ja eetteriin. No nyt ei oo sitten vielä kuvia kun netti on susi!