Sata sandwichiä ja kolme lentoa myöhemmin

Lauantai aamu klo 9.20 Missoulassa. Tultiin hotellille eilen kahentoista maissa yöllä paikallista aikaa. Oikeestaan tää on vähän motelli tyyppinen ratkasu. Eilen tosiaan Helsingistä lähtö klo 15.20, mentiin kentälle jo hyvissä ajoin, ennen yhtä. Kentällä meillä oli kunnon saattojoukot oli Henkkaa, Veeraa, Peltsiä, Jossua ja äitejä. Yllättäen saatiin paikat aika takaa koneesta, mutta eipä tuo häirinnyt oikeastaan. Keflaviikissä eli Reykjavikissä oli eka vaihto joka meni ihan kivasti. Lentokoneessa ei ollu mitään maksuttomia ruokia vaan kaikki piti ostaa kärrystä. Ekat kaks sandwichiä syöty tässä vaiheessa. Kentällä meni vielä pari lisää. Samalla koneella jatkettiin terminaalin turistikierroksen jälkeen. Paikatkin oli samat.
Vajaat 8 tuntia myöhemmin oltiin Seattlessa. Matkaa tahditti saksalainen suurperhe jossa oli 4 muksua ja kaikki alle kouluikäsiä. Itkevät lapset ei oo söpöjä. Taas uppos muutama sandwichi.
Seattlen lentokentälle tultiin ja pienellä avustuksella saatiin paperit kokonaan täytettyä ennen passintarkastusta. Eipä ollu kummonen haastattelu, mutta laukkujen eteenpäin lähetys olis suhteellisen mielenkiintonen tapaus. Joku muija hosuu ja kyselee kaikkea ja sitten se löi niihin laput ja sinne meni jotain hihnaa pitkin johonkin. Turvatarkastuksen jälkeen oltiinkin sitten kampin metroasemalla tai siis olis voinu luulla siinä tokkurassa. Sitten kahen metron vaihdon jälkeen tultiin toiselle puolelle lentoasemaa joka on muuten aika iso. Käytiin hakemassa boarding-passit jonka jälkeen oli vielä pari tuntia aikaa ennen seuraavaa lentoa.
Syötiin siinä vähän ja oli muuten ihan törkeen hyvää pitsaa joka tehtiin semmosessa avouunissa tulella. Niin edelleen ollaan lentokentällä ja paikan nimi oli Puc Gourmet, kai...
Sitten kun oltiin käyty vielä pari paikkaa läpi että Heidi oli saanu syötyä tarpeeksi semmosta ruokaa joka sille kelpas. Eka Ceasar-salaatti oli annos juustoa ja vihreetä sekä törkeesti salaattikastiketta. No lohi-Fish&chips kelpas sille sitten jotenki.
Lopulta viimeseen koneeseen joka oli suht pieni potkurikone jossa oli erittäin puhelias lentoemo. No tunnin kuluttua saavuttiin Missoulaan, vihdoin. Taksi saatiin melkeen helposti, joku Alaskalainen muija jätti tulematta niin lentokentän ainut taksi otti meijät kyyttin. Kuski oli nuori äijä joka innostu jonku verran esittelemään matkalla kaupunkia ja neuvomaan vähän että mitä kannattaa välttää kun etitään vuokrakämppää.
Nyt kirjottelen tätä meitin king size vuoteella huoneessa ja pikku hiljaa pitäis lähteä kattelemaan mistä niitä asuntoja löytyy. Jos ekan kuvanki sais tänään lisättyä. Täällä ei oo onneks kun 66 telkkarikavanaa. Kuva on hotellihuoneen ovelta =)